Hybridiopettajan kotityöpiste

Edellisessä blogikirjoituksessani esittelin mobiilin hybridiopettajan EDC-varustukseni, ja tällä kertaa esittelyvuorossa on sitten kotityöpiste, jossa olen viimeisten reilun parin vuoden aikana pitänyt suuren osan luennoistani, osallistunut useimpiin kokouksiini ja tehnyt muutenkin aika paljon töitä, vaikka olenkin heti kesästä 2020 alkaen viihtynyt myös työhuoneessani Agorassa. 

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroin, olen jo yli kymmenen vuotta tehnyt nomadityötä eli etätyö ei minulle ollut mikään uusi asia, kun siihen siirryttiin maaliskuussa 2020. Kotityöpisteeni oli jo tuolloin niin ergonomisesti kuin teknisestikin hyvässä kunnossa, mutta viimeisten parin vuoden aikana olen panostanut siinä ennen kaikkea AV-tekniikkaan, koska uskon jatkossakin opettavani ja kokoustavani aika paljon myös kotityöpisteessä. 

Kotona minulla on symmetrinen 100/100-kuituyhteys, johon liityn langallisen verkon kautta. Yhteys on toiminut luotettavasti, ja erityisesti riittävästä lähtevän datan nopeudesta on ollut huomattavaa hyötyä: verkko-opetuksen lisääntyminen on lisännyt huomattavasti suurien videotiedostojen liikuttelua, mistä johtuen myös lähtevän yhteyden nopeudella on merkitystä. Samoin myös lähtevän videokuvan laatuun lähtevän yhteyden nopeus vaikuttaa merkittävällä tavalla. 

Mitä kotityöpisteeni sitten on syönyt? Siellä ovat seuraavat varusteet: 

• Apple Macbook Pro (siis se sama, joka kulkee aina mukanani)
• Kaksi näyttöä (Dellin 34 tuuman ultralaajakuvanäyttö ja Dellin 16:9 kuvasuhteen 27 tuuman laajakuvanäyttö)
• Hiiri ja näppäimistöt (Applen omia, näppämistöistä toinen täysimittainen ruotsalainen ja toinen lyhyt kyrillinen)
• Radio (Philips ORT7500) joka toimii paitsi radiona, niin myös tietokoneen äänentoistolaitteena, joka on liitetty koneeseen suuremman näytön analogisen äänilähdön kautta.
• Telakointiasema (Dell WD19TBS)
• Dynaaminen mikrofoni (Rode Podcaster) ja mikrofonivarsi (Rode PSA1+PSM1)
• Langaton kaulusmikrofoni (Rode Wireless Go II)
• Webkamera (Logitech Brio Stream) kiinnitettynä varteen (Elgato Multimount)
• Peilitön järjestelmäkamera (Canon EOS M50m2)
• Videokaappaustikku (Elgato CamLink)
• Videovalot (Elgato Keylight Air)
• Viherseinä (Blackstorm)
• Näyttövalo (Xiaomi Mi)
• Kuulokkeet (AKG K371)
• Virtakuutio
• Sähkösäätöinen pöytä, satulatuoli ja tavallinen toimistotuoli
• Näytönvarret
• Monitoimilaite (Canon MF635C)

Seuraavassa esittelen muutamia huomioita ja hyviksi kokemiani käytäntöjä työpisteeseeni liittyen. 

Näytöt

Ainakin itselleni ultraleveä näyttö on niin leveä, etten tarvitse normaalissa työskentelyssä toista näyttöä. Niinpä toinen näyttöni, joka on kiinnitetty näytönvarteen, on suurimman osan ajasta käännettynä pystyyn ja sivulle niin, ettei se häiritse näköalaa ikkunasta ulos. Käytän sitä aina opettaessani ja kokouksissa materiaalille, jota pitää jakaa verkkoon. Kun verkkoon jakaa koko näytön, näytön jakaminen menee yleensä oikein – olettaen, että jakaa oikean näytön, missä kyllä ihan säännöllisesti mokailen. 

Jaettavan sisällön näytössä on minusta oleellista, että sen kuvasuhde on 16:9 – siis sama, kuin esimerkiksi useimpien esitysgrafiikkaohjelmien laajakuvaisissa esityspohjissa. Muuten jaettavaan sisältöön ja tallenteisiin tulee ikävä musta palkki ylös ja alas. Optimi kompromissiresoluutio olisi varmastikin FullHD eli 1920 x 1080, mutta itselläni resoluutio on isompi, jotta hiiren siirtäminen näytöltä toiselle on helpompaa: molemmissa näytöissäni on sama pystyresoluutio.

Telakointiasema

Telakointiasema minulla on kahdesta syystä: se ensinnäkin mahdollistaa langallisen verkkoyhteyden siistin kytkemisen kannettavaan, minkä lisäksi se tekee USB-lisälaitteiden toiminnasta varmempaa. Päänäyttöni on samalla myös USB C -hubi, mutta jostain syystä osa USB-lisälaitteista katoili, jos ne kaikki oli kytketty näyttöön. Nyt kun setissä on myös telakointiasema, katoilua ei ole enää esiintynyt. Uskoisin, että tässä on taustalla se, että kun kannettava saa virtansa telakointiasemasta, riittää näytön USB-liitäntöihin liitetyille varmemmin riittävästi virtaa.

Telakointiaseman kanssa on ollut vähän säätöä. Periaatteessa molemmat näytötkin pitäisi voida kytkeä koneeseen telakan kautta, mutta jostain syystä telakan USB C -liittimeen kytketty näyttö aina välillä vilkkui oudosti. Nyt se on liitetty suoraan koneen USB C -liittimeen, ja vilkkuminen on loppunut. Telakointi edellyttää siis käyttötarkoituksesta riippuen 1-3 USB C -kaapelin kytkemistä – yhdellä kaapelilla toimii kaikki muu paitsi toinen näyttö ja ulkoinen medialevy. 

Mikrofoni 

Päämikrofonina on Roden Podcaster. Se on USB-liitäntäinen dynaaminen mikrofoni. Kondensaattorimikrofonilla äänenlaatu voisi olla himpun parempi, mutta tila- ja yksinkertaisuussyistä päädyin USB-liitäntäiseen malliin. 

Mikrofoni on kiinni mikrofonivarressa. Verkkokokousten aikana se sijaitsee yleensä missä sattuu, mutta luentojen ajaksi siirrän sen lähemmäksi suuta ja pöydän pintaa. Omien kokeilujeni perusteella silloin äänenlaatu on hieman parempi. Jos pidän luennon seisaaltaan tai satulatuolilta, varsi yltää hyvin myös pöydän reunan yli niin, että sen saa kuitenkin piiloon kuvasta. 

Jos käytän viherseinää, mikrofonina pitää käyttää Roden langatonta kaulusmikrofonia, koska tuo varressa oleva mikrofoni ei yllä siihen paikkaan, missä seison viherseinää käyttäessäni.

Pöytä ja tuolit

Helmasyntini on opetuksenkin aikana nojailla pöytään, jos istun normaalilla työtuolilla. Se aiheuttaa aika helposti mikrofonissa kuuluvia kolinoita, joten jos haluan oikein panostaa, istun satulatuolilla hieman kauempana pöydästä tai seison. Tässä sähkösäätöinen pöytä on monessakin suhteessa välttämätön: paitsi, että sillä voi säätää perustyöskentelykorkeuden oikeaksi, sillä voi säätää myös kameran korkeuden oikeaksi suhteessa siihen töllöttävään lehtoriin. Seistessä tai satulatuolilla vaihdan esitysdiat kauko-ohjaimella, etten kolise sitä tehdessä pöytään

Kamerat

Peruskäytössä käytän aina paikallaan olevaa Logitechin webbikameraa. Se on kiinni varressa, jolla sitä saa käännettyä melko vapaasti. Käytännössä kameraa joutuu kääntämään enemmän vain silloin, jos käytän vihertaustaa, joka pitää sijoittaa kulmapöytäni toiseen päähän, jolloin kameraa pitää kääntää vastaavasti. 

Jos työn alla on jotain, jossa kuvanlaadun pitää olla enemmän minttiä, käytän Canonin järjestelmäkameraa, jonka liitän koneeseen Elgaton videokaappaustikulla. Kuvanlaatu on selvästi parempi, mutta siinä näkyvät valitettavan hyvin myös kaikki ihohuokoset, näppylät ja partakarvat. 

Kuvausvalot ja näyttövalo

Kuvausvalot ovat hyödyllisiä juuri noiden näppylöiden ja muiden kasvojen ikävien yksityiskohtien näkökulmasta. Ne vähentävät varjoja ja saavat kasvot näyttämään edes hieman siedettävämmiltä. 

Elgaton valot on liitetty langattomaan verkkoon, joten niitä voi ohjata koneeseen asennetulla ohjelmistolla, jolla voi säätää värilämpötilaa ja valon voimakkuutta. Itse käytän värilämpötilana 5600 kelviniä, joka vastannee suunnilleen päivänvaloa. Voimakkuuden kanssa saa olla aika varovainen, ja siitä huolimatta huomaan usein näyttäväni aika puhkipalaneelta. 

Näyttövalo on minulle aika uusi tuttavuus, mutta olen ollut siihen ihan tyytyväinen: se valaisee mukavasti pöytäpinnan, minkä lisäksi se tuntuisi vähentävä silmien väsymistä ainakin pimeällä. Siitäkin voi säätää voimakkuutta ja värilämpötilaa.

Ääni 

Yleensä ääni kuuluu minulla tuosta radiosta, koska en viitsi esimerkiksi verkkokokouksissa istua kuulokkeet päässä. En ole ainakaan itse huomannut – enkä myöskään ole saanut palautetta siitä – että ääni olisi alkanut kiertää. 

Kuulokkeita käytän joskus musiikin kuunteluun ja aina silloin, kun editoin jotain ääni- tai videotiedostoa. Kuulokkeet on kytketty telakan kuulokeliittimeen, ja niiden äänenvoimakkuus säätyy koneen äänenvoimakkuussäädöillä. Tämä ei alun perin ollut näin, vaan kuulokeliitäntä alkoi toimia vasta intensiivisen telakan laiteohjelmiston päivittämisen jälkeen. 

Kalusteet

Työpöytä on kymmenisen vuotta vanha Ikean sähkösäätöinen kulmamallinen Galant, joka on pysynyt oikein hyvässä kunnossa. Ainoa miinus verrattuna nykyisiin pöytiin on se, ettei pöydän karamoottori tajua, jos jokin estää pöydän nousua tai laskua, vaan pahimmassa tapauksessa pöytä rymistää ylös tai ala esteistä piittaamatta. On kokeiltu, mutta onneksi ilman suuria vahinkoja. 

Työtuoleja minulla on kaksi. Perustyötuolina on Iskun Step+ korkealla selkänojalla ja suurimmalla mahdollisella istuinosalla, koska ahterinikin on aika suuri. Se tuli saksalaisen terveystuolin tilalle. Terveystuoli oli varmaan terveellinen, mutta minulla ei oikein riittänyt into jatkuvaan tasapainoiluun. Toinen työtuoli on Sallin Twin-satulatuoli. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa ja noidannuolen vaivatessa se on nappivalinta...

Ohjelmistot

Ohjelmistoina minulla käytössä kaikki Macin perusohjelmistot (siis MS Office, Adobe Creative Suite, Final Cut Pro jne.), joiden lisäksi voisin mainita Telestreamin Screenflown, joka on erittäin hyvä työkalu luentotallenteiden tekoon. Sillä pystyy tallentamaan kuvaa ja ääntä niin näytöiltä kuin esim. iOS-laitteistakin, ääntä mikrofoneista tai tietokoneen äänestä jne. Screenflowlla voi myös kätevästi editoida tallenteita ja viedä niitä moneeen eri formaattiin. Kuvan- ja äänenlaatu on erittäin hyvä verrattuna esim. yliopiston tarjoamaan Screen-Cast-O-Maticiin.

Muuta

Työpisteessä on muutamia minusta ihan hyödyllisiä pikkuyksityiskohtiakin. Molemmat näytöt ovat pöydässä kiinni näyttövarsissa, ja leveämmän näytön alle on näin saatu tila Ikean Elloven -näyttötasolle, jonka laatikoissa on kaikenlaista säännöllisesti tarvittavaa pikkutavaraa. 

Näyttötason ja näytönreunan välissä on geelitäytteinen rannetuki, joka vaimentaa täysin näytön pienen heilunnan, joka ainakin minua häiritsi - varren jousta ei saanut niin tiukaksi, ettei näyttö olisi heilunut, ja näyttö heilui kirjoittamisen tahtiin myös omassa varressaan. 

Pöydän suojana ja hiirimattona on melko leveä "pöytämatto", joka on aitoa vegaanin nahkaa. Olen tykännyt siitä monessakin mielessä: se ehkä vähän pehmentää näppäimistötuntumaa, minkä lisäksi hiiren käyttö on mukavaa, kun hiirimattoa on riittävästi.

Pöydällä olevasta virtakuutiosta saa kätevästi virtaa milloin mihinkin tarpeeseen - esimerkiksi tabletin lataamiseen tai vaikka joskus tarvittavalle ylimääräisen kannettavan virtalähteelle. Lisäksi siinä on pari USB-pistoketta - kännykälle minulla on Ikean näyttötasoon kiinnitetty "kiinteä" latausjohto. Virtakuutio on pöydän pinnassa kiinni pienellä velcropalalla, koska muuten se tuntui ajelehtivan ja putoilevan.

Monitoimilaitteeni keskeisin käyttötarkoitus on skannaus. Jos mahdollista, en säilytä mitää paperilla, vaan skannaan ne aina digitaaliseen muotoon ja arkistoin pilveen. Jostain syystä meillä ei voi vielä allekirjoittaa gradulausuntoja sähköisesti, joten ne pitää tulostaa, allekirjoittaa ja skannata - tai käyttää omatekoista "digitaalista allekirjoitusta".

Pöydällä näytön alareunan alla on isolla näytöllä varustettu digitaalikello. Olen tottunut vilkuilemaan siitä, kuinka paljon esim. luentoaikaa on jäljellä. Muualtakin ajan kulumisen näkisi, mutta tuosta aikaa on nopein vilkaista. 

Koska asun kaksiossa, työpisteeni on makuuhuoneessa, ihan sängyn vieressä. Tämän suhteen yksi parhaita hankintoja on ollut pöydän reunaan kiinnitettävä pieni sermi, joka toisaalta ikään kuin rajaa työtilan, mutta ennen kaikkea peittää näkyvyyden työpisteelle sängyssä maatessa. Tämä on kämpässäni noudattamani spaces-ajattelun mukainen ratkaisu. Ideana on siis se, että vaikka kämppäni on pieni, siellä on selkeät alueet eri toiminnoille: työnteolle, nukkumiselle, syömiselle, rentoutumiselle jne. 

Tällaista tällä erää. Edelleen saa kysyä ja kommentoida.