Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen otti kolumnissaan 19.12. kantaa Yleisradion asemaan suomalaisessa mediakentässä. Erityisesti hän kaipasi Ylelle roolia viestinnän moniarvoisuuden takaajana ja ihmetteli samalla Ylen aktiivisuutta verkossa sekä sitä, että Ylen ohjelmia aiotaan tarjota myös nuorille. Pasasen mukaan maksavien kansalaisten pitäisi saada määritellä julkisen palvelun rajat, ja mieluiten Pasanen tuntuisi näkevän näinä rajat määrittelevinä kansalaisina joukon vanhoja ja maalaisia, mieluiten nettipimennossa eläviä seniorikeskisuomalaisia.
Yleisradio on ollut kaupallisen median hampaissa pitkään. Jo vuonna 2004 valmistuneessa lisensiaatintyössäni totesin, että suomalaisten maakuntalehtien lähes kollektiivinen huolenaihe on Yle, jonka verkkopalvelua luonnehdittiin jo tuolloin ”valitettavan hyväksi” ja ”esimerkilliseksi”. Kilpailutilannetta pidettiin – ja pidetään – epäreiluna, koska Yle julkisen palvelun yhtiönä tarjoaa sisältöpalvelunsa käytännössä ilmaiseksi ja heikentää näin sanomalehtien liiketoimintamahdollisuuksia. Yleisradion kanssa kilpailevien medioiden kannanottoja lukiessa kannattaakin muistaa, ettei niiden takana ole pelkkä pyyteetön pienen ihmisen puolustaminen, vaan taustalla on aina myös vakava huoli oman eurovirran hupenemisesta.
Erityisesti maakuntalehtiä ärsyttää se, että Yle on jatkuvasti terävöittänyt ja lisännyt myös paikallisuutisointiaan, joka on perinteisesti ollut lehtien sisällöllinen kruununjalokivi. On kuitenkin syytä muistaa, että esimerkiksi meillä Keski-Suomessa ja erityisesti Jyväskylän seudulla Yleisradio on käytännössä ainoa toimija, joka ylläpitää Pasasenkin peräänkuuluttamaa viestinnän moniarvoisuutta: Keskisuomalainen omistaa lähes kaikki muut alueen viestimet, joilla on merkittävää omaa sisällöntuotantoa. Ilman Yleisradion paikallista uutistoimintaa yksi toimija saisi häärätä paikallisjournalismin markkinoilla täysin yksin. Tällaisesta tilanteesta ei yleensä koskaan ole seurannut mitään hyvää.
Pasanen ihmettelee myös suunnitelmia vahvistaa Ylen roolia nuorille suunnatuissa ohjelmissa perustellen kantaansa sillä, että suurin osa yksityisistä radiokanavista on jo valinnut nuoret kohderyhmäkseen. Paitsi, että väite on jo faktisestikin väärä, niin ennen kaikkea se osoittaa melkoista tietämättömyyttä tarjolla olevien kahden nuorisoradion sisällöistä, jotka koostuvat pääasiassa muutaman kymmenen kappaleen musiikkirotaatiosta ja niiden väliin heitetyistä juonnoista, joista todellista journalistista sisältöä on turha etsiä. Kuitenkin myös merkittävä osa nuorista kaipaa syvällisempääkin sisältöä, eivätkä esimerkiksi sanomalehdet voi erityisesti ylpeillä oman sisältönsä kiinnostavuudella nimenomaan nuorten näkökulmasta. Ylen sisällöille on siis olemassa tilaus tässäkin kohderyhmässä.
Niin, ja se verkko. On tietenkin erittäin vakava ongelma, etteivät laajakaistayhteydet toimi kunnolla kaikilla seuduilla – esimerkiksi mainitulla Mahlun kylällä. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa suomalaisista nauttii hyvin toimivista verkkoyhteyksistä, mikä näkyy myös verkon käyttäjien määrässä: suomalaisista 16-74-vuotiaista 89% käyttää nettiä; kolme neljäsosaa käyttää sitä päivittäin. Siksi sisältöjen tarjoaminen myös verkossa on enemmän kuin perusteltua – niin Ylelle kuin muillekin toimijoille. Tässäkään asiassa kymmenen prosentin vähemmistö ei voi olla se kansa, joka määrittelee julkisen palvelun rajat.
