Kuupuhe - Viisauksia arkistojen kätköistä?

Kymmenen vuotta sitten vaihtui vuosituhat. Vietin vuosituhanteen vaihdetta hyvässä seurassa Laukaassa, silloin vielä olemassa olleessa Ravintola Priimuksessa, eräässä Hannikaisenkadun residenssissä ja Wanhalla Ortopedialla. Oikein pitkällä kaavalla.

Osalleni oli tuolloin tullut kunnia pitää millenniumillallisen pöytäpuhe, joka sattui silmiini tietokoneen kiintolevyltä. Voisikohan sitä soveltaa myös vuosikymmenten vaihtumiseen: seuravaa vuosituhannen vaihde kun taitaa jäädä ainakin minulta näkemättä.

Siinä mielessä ollaan ainakin samalla hehtaarilla, että kuu on juuri tulossa täydeksi... Ai niin, puhe oli ohjelmassa juuri ennen jälkiruokaa. Jälkiruoka oli kuun muotoista. Siksi koko kuupuhe. Ja kuun jäänteiden tuhoaminen.

*****

Kuu on aina ollut maan uskollinen seuralainen. Se on ollut valona pimeissä öissä jo miljardeja vuosia, viimeisten viiden miljoonan vuoden ajan myös ihmisiksi kutsuttujen kädellisten turvana. Sen surumieliset kasvot ovat katselleet uuden vuoden viettoa uskomattoman pitkään: nyt juhlitaan vuosituhannen vaihtumista. Kuu on nähnyt jo lähes 3000 vuosituhannen vaihdetta. Kuun näkökulmasta kyseessä ei ole siis mitenkään erityisen merkittävä tapahtuma. Se ei ehkä ole merkittävä tapahtuma ihmiselle lajinakaan, mutta ihmiskunnan historiassa tuhat vuotta on pitkä aika.

Tuhat vuotta sitten tähän aikaan elettiin ehkä vieläkin pahemman epätietoisuuden vallassa kuin nyt, sillä vaeltajamunkit olivat ennustaneet maailmanlopun tulevan ensimmäisen vuosituhannen päättyessä. Uusi vuosituhat voitiin kuitenkin tuolloin aloittaa kepein mielin, sillä maailmanloppu olikin peruutettu. Silloin alkanut vuosituhat lähestyy nyt loppuaan, joten ehkä on syytä palata muutamaan päättyvän vuosituhannen ehdottomaan tähtihetkeen.

Vajaat tuhat vuotta sitten olimme tiukasti ruotsalaisia, ja onkin esitetty arvioita, että monet nyky-yhteiskunnassakin esiintyvät ilmiöt olisivat peräisin tuolta ajalta. Kun suomalaiset ottivat kantaa uusiin hömpötyksiin surmaten Piispa Henrikin vuonna 1155, siitä kertovassa runossa mainitaan viisi kertaa juominen ja kaksi kertaa sana olut. Ainakin jokin on siis pysynyt ennallaan.

Vajaat kolmesataa vuotta sitten italialainen Kristofer Kolumbus erehtyi vahingossa löytämään Amerikan maanmiehensä, vasenkätisen Leonardo da Vincin samoihin aikoihin kehitellessä hammasrattaita, ruuveja ja lentokoneita, ihmetellessä ihmisen anatomian arvoituksia ja maalaillessa arvoituksellisesti hymyileviä naisia – tai miehiä, kuka tietää.

Seuraavienkin kolmen sadan vuoden aikana saatiin aikaan yhtä jos toistakin merkittävää. Varsinainen paukku oli kuitenkin se, kun Skotlannissa onnistuttiin viskinjuonnin lomassa kerrankin keksimään jotain uutta ja mullistavaa. Tämän selvän hetken seurauksena James Watt patentoi höyrykoneensa vuonna 1769. Wattin keksintö käynnisti teollisen vallankumouksen, josta alkoi myös ihmisen sitominen mekaaniseen työhön ja aikakäsitykseen, josta kuitenkin nyt ollaan jälleen lipeämässä erityisesti julkisen liikenteen toimiessa esimerkkinä.

Vuosituhannen pituutta ihmisen näkökulmasta havainnollistaa myös erään germaanikansan 1930-luvun uho tuhatvuotisen valtakunnan pystyttämisestä. Valtakunta pysyi onneksi pystyssä vain 12 vuotta, jotka kuitenkin ovat ihmiskunnan tähänastisen historian onnettomimpia. Lienemmekö oppineet niistä jotain?

Nyt joku vielä valveilla oleva varmaan aivan aiheellisesti ihmettelee, mikä on saanut minut täysin mielivaltaisesti valitsemaan joukon tapahtumia ja jorisemaan niistä. Uskokaa tai älkää, sille on olemassa ihan syykin. Tarkoituksenani on ollut näillä parilla esimerkillä osoittaa, että päättymässä oleva vuosituhat on ollut erittäin tärkeä ja merkityksellinen – sen aikana on saatu aikaan paljon. Meillä on historiallinen mahdollisuus olla aloittamassa uutta vuosituhatta ja huolehtia siitä, että kun tuhannen vuoden päästä jälleen mietitään, mitä viimeisten tuhannen vuoden aikana on saatu aikaan, niin jotain muistelemista todellakin on.

Kiitän meitä kaikkia meidän kaikkien puolesta niin mukavasta päivästä toisessa maailmassa ja ajassa kuin tästä uudesta vuodesta kokonaisuudessaankin. Aivan erityisesti kiitettäköön kaikkia niitä, jotka ovat nähneet vaivaa meidän muidenkin puolesta.

Alussa mainittu kuu on nyt lähes kokonaan kadonnut taivaalta. Voimme kuitenkin vielä nopeuttaa katoamista ja tuhota lautasillamme olevan osuuden vuosituhannen viimeisestä kuusta meille vuosimiljoonien kuluessa kehittyneitä, suuontelossamme olevia hampaiksi kutsuttuja luutumia hyödyntäen. Kuusta ei tarvitse huolehtia. Uusi, entistäkin ehompi kuu on ihasteltavissamme jälleen loppiaispäivän iltana kello 20.14. Paitsi, jos maailma loppuu sitä ennen.