Alkava vuosi on maamme itsenäisyyden juhlavuosi. Suomea juhlitaan koko vuoden, ja juhlat huipentuvat tulevan vuoden itsenäisyyspäivänä, jolloin on kulunut tasan sata vuotta siitä, kun eduskuntamme hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Juhlaan onkin aihetta, sillä itsenäinen Suomi on menestystarina.
Itsenäisyyden juhlavuoden kynnyksellä Tilastokeskus julkaisi koosteen siitä, missä kaikessa olemme maailman kärjessä: olemme mm. maailman vakain valtio, maailman turvallisin maa, meillä on eniten maailmassa inhimillistä pääomaa ja peruskoulutuksemme on maailman parasta. Meillä on siis paljon syitä olla ylpeitä itsestämme – Suomi kun olemme me kaikki.
Suomi ei ole kuitenkaan pelkkä menestystarina. Sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus sekä syrjäytyminen ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi. Suomalaiselle yhteiskunnalle tyypilliset yhtenäisyys ja keskinäinen luottamus ovat alkaneet murentua, ja yhä useammin suomalaiseen arkeen kuuluvat vastakkainasettelu, ääriajattelu ja jopa vihapuhe. Liian moni suomalainen voi pahoin eikä enää usko tulevaisuuteen.
Suomen menestystarinan perusta, osaaminenkin, on alkanut rapautua ja eriytyä: koululaisten osaamistaso on yhä tiukemmin sidoksissa kotitaustaan ja vanhempien yhteiskunnalliseen asemaan. Koulutetumpi väki muuttaa maaseudulta kasvukeskuksiin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Kaupunkien sisällä kaupunginosien väliset erot kasvavat. Suomi on jakautumassa kahtia, voittajiin ja häviäjiin, selviäjiin ja syrjäytyjiin.
Suomalaisten maanpuolustustahto on sekin heikentynyt. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vasta julkistetun tutkimuksen mukaan 71 % suomalaisista katsoo, että Suomen tulee puolustautua aseellisesti, jos maahamme hyökätään. Vuodessa näin ajattelevien määrä on laskenut seitsemän prosenttiyksikköä, ja kaikkein epäilevimmin puolustautumiseen suhtautuvat 25-34-vuotiaat suomalaiset - juuri ne, joiden hartioille usein sovitellaan suurinta vastuuta Suomen tulevaisuudesta.
Risto Sinkon viime vuonna Maanpuolustuskorkeakoulussa tarkastetussa väitöstutkimuksessa taas todettiin, että varusmiesten maanpuolustustahto on heikentynyt tasaisesti vuodesta 2004 alkaen. Paradoksaalista on, että varusmiehet ovat varusmiespalvelukseen tyytyväisempiä kuin koskaan, mutta keskimäärin maanpuolustustahto laskee varusmiespalveluksen aikana.
Mistä maanpuolustustahdon heikentyminen voisi johtua? Voiko olla niin, että osa meistä suomalaisista kokee, ettei Suomi isänmaana enää olekaan puolustamisen arvoinen? Onko raja selviytymisen ja syrjäytymisen välillä tullut yhä lähemmäksi yhä suuremmalle joukolle ihmisiä? Kokeeko osa suomalaisista, ettei yhteiskuntamme enää tarjoa sellaista turvaa ja vakautta, jonka varaan tulevaisuutensa voisi rakentaa? Vai eivätkö kaikki suomalaiset enää luota kykyymme puolustaa maatamme?
Maailma ja Suomi ovat muuttuneet ratkaisevasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Elämme nyt epävarmemmassa ja monimutkaisemmassa maailmassa kuin koskaan ennen. Ei olekaan ihme, että moni tuntee itsensä pieneksi ja jopa pelkää. Tällaisessa tilanteessa vertaisten tuella ja esimerkiksi vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on tärkeä tehtävä: luoda yhteisöllisyyttä ja turvaa.
On tärkeää, että vapaaehtoinen maanpuolustus näkyy jatkossa suomalaisten arjessa vielä aiempaakin enemmän, ja että yhä useampi suomalainen tuntee olevansa tervetullut mukaan toimintaan. Monimutkaistuva maailma vaatii uudenlaista ja yhä monipuolisempaa osaamista myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentällä. Itsenäisyytemme juhlavuoden teema on ”Yhdessä”. Otetaan se tosissamme. Tehdään yhdessä Suomesta sellainen isänmaa, joka yhä useamman mielestä on puolustamisen arvoinen.
Itselleni puolustamisen arvoinen Suomi on turvallinen, tasa-arvoinen, liberaali ja moni-ilmeinen. Puolustamisen arvoisessa Suomessa saa ja pitää kyseenalaistaa. Puolustamisen arvoisessa Suomessa arvostetaan yksilöiden erilaisia elämän valintoja. Siinä Suomessa, joka minun mielestäni on puolustamisen arvoinen, ei määritellä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa uskoa, rakastaa, nähdä maailma, elää, vaikuttaa tai ajatella. Puolustamisen arvoisessa Suomessa olemme siis vapaita.
Millainen on Sinun puolustamisen arvoinen Suomesi?
PANU MOILANEN
Kirjoittaja on reservipiirien tiedotustoimikunnan uusi puheenjohtaja
