Suomalaisilta on vuodesta 1963 alkaen kysytty tärkeää asiaa: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”
Kysymys on osa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittaista selvitystä, jonka yhtenä osana mitataan myös maanpuolustustahtoa. Nimenomaan maanpuolustustahto ja siinä tapahtuneet muutokset ovat se selvityksen osa, joka yleensä ylittää uutiskynnyksen. Vuonna 2018 suomalaisten maanpuolustustahdon kerrottiin ”romahtaneen” alimmilleen 30 vuoteen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaksi kolmesta suomalaisesta vastasi edellä olevaan kysymykseen myöntävästi.
Tahto on tärkeä asia. Se ei kuitenkaan yksin riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Julkisessa ja poliittisessa keskustelussa maanpuolustustahto liittyy yleensä ennen kaikkea Puolustusvoimissa suoritettavaan asepalvelukseen. Laajemmassa keskustelussa sen sijaan on jo pitkään korostettu turvallisuutta moniulotteisena kokonaisuutena, jossa perinteinen aseellinen maanpuolustus on vain yksi osa kokonaisturvallisuusajattelua.
Maanpuolustustahdon rinnalle onkin esitetty uutta käsitettä, maanpuolustussuhdetta. Se on maanpuolustustahtoa laajempi kokonaisuus, joka maanpuolustustahdon lisäksi koostuu maanpuolustusasenteesta, maanpuolustusosallisuudesta, maanpuolustusluottamuksesta ja maanpuolustusosaamisesta.
Maanpuolustusosaaminen kuvaa yksilön maanpuolustuksellisia tietoja ja taitoja. Tarvittavien taitojen paletti on yhteiskunnan muutoksen ja teknologian kehityksen seurauksena muuttunut merkittävästi: asemansa vankkana säilyttäneen ampumataidon ohella myös mm. medialukutaito, kyberturvallisuusosaaminen ja varautumistaidot ovat nykyisin oleellinen osa maanpuolustusosaamista.
Maanpuolustusosaamisen taitopaletti on muuttunut merkittävästi. Suomea esimerkiksi puolustetaan yhä enemmän näppäimistöllä ja hiirellä.
Maanpuolustusosallisuus taas kuvaa sitä, miten kukin meistä henkilökohtaisesti osallistuu maanpuolustukseen. Osallisuutta on niin oman osaamisen ylläpito esimerkiksi MPK:n kursseilla tai ampuradoilla kuin vaikkapa oman lähiyhteisön hyvinvoinnista ja toimivuudesta huolehtiminenkin. Kriisinkestävyys rakennetaan arjessa ennen kriisiä.
Maanpuolustusasenteessa on kyse yksilön suhtautumisesta maanpuolustukseen yleisesti ja Puolustusvoimiin erityisesti: kuinka tärkeänä maanpuolustus nähdään. Maanpuolustusluottamus taas kuvaa luottamusta puolustuspolitiikan hoitoon ja puolustusjärjestelmään - siis sitä, uskommeko kriisitilanteessa pystyvämme yhdessä puolustautumaan ja pitämään yhteiskuntamme rattaat pyörimässä.
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimuksissa on havaittu kiinnostava asia. Maanpuolustustahto ei näyttäisi olevan sidoksissa vain aseelliseen maanpuolustukseen, asepalveluksen suorittamiseen tai asevelvollisuuteen. Esimerkiksi pari vuotta sitten julkisessa keskustelussa reservinkarkureiksi leimatut reservistä eronneet kertoivat maanpuolustustahtonsa kasvaneen, koska ”nyt he kokevat pystyvänsä osallistumaan maanpuolustukseen itselleen luontevalla ja omiin arvoihin sopivalla tavalla”.
Nykyisessä ennen kokemattoman monimutkaisessa turvallisuustilanteessa maanpuolustus pitääkin ymmärtää laajasti: sen näkeminen vain aseellisena maanpuolustuksena ei riitä, vaikka aseellinen maanpuolustus monessa mielessä onkin maanpuolustuksen selkäranka. Meidän kaikkien kannattaa miettiä, mitä kaikkea voimme tehdä niin oman kuin lähiyhteisömme maanpuolustussuhteen ja samalla Suomen maanpuolustuksen vahvistamiseksi. Maata ei puolusteta pelkällä tahdolla. Tarvitaan myös tekoja.
