Hybridiopettajan kotityöpiste

Edellisessä blogikirjoituksessani esittelin mobiilin hybridiopettajan EDC-varustukseni, ja tällä kertaa esittelyvuorossa on sitten kotityöpiste, jossa olen viimeisten reilun parin vuoden aikana pitänyt suuren osan luennoistani, osallistunut useimpiin kokouksiini ja tehnyt muutenkin aika paljon töitä, vaikka olenkin heti kesästä 2020 alkaen viihtynyt myös työhuoneessani Agorassa. 

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroin, olen jo yli kymmenen vuotta tehnyt nomadityötä eli etätyö ei minulle ollut mikään uusi asia, kun siihen siirryttiin maaliskuussa 2020. Kotityöpisteeni oli jo tuolloin niin ergonomisesti kuin teknisestikin hyvässä kunnossa, mutta viimeisten parin vuoden aikana olen panostanut siinä ennen kaikkea AV-tekniikkaan, koska uskon jatkossakin opettavani ja kokoustavani aika paljon myös kotityöpisteessä. 

Kotona minulla on symmetrinen 100/100-kuituyhteys, johon liityn langallisen verkon kautta. Yhteys on toiminut luotettavasti, ja erityisesti riittävästä lähtevän datan nopeudesta on ollut huomattavaa hyötyä: verkko-opetuksen lisääntyminen on lisännyt huomattavasti suurien videotiedostojen liikuttelua, mistä johtuen myös lähtevän yhteyden nopeudella on merkitystä. Samoin myös lähtevän videokuvan laatuun lähtevän yhteyden nopeus vaikuttaa merkittävällä tavalla. 

Mitä kotityöpisteeni sitten on syönyt? Siellä ovat seuraavat varusteet: 

• Apple Macbook Pro (siis se sama, joka kulkee aina mukanani)
• Kaksi näyttöä (Dellin 34 tuuman ultralaajakuvanäyttö ja Dellin 16:9 kuvasuhteen 27 tuuman laajakuvanäyttö)
• Hiiri ja näppäimistöt (Applen omia, näppämistöistä toinen täysimittainen ruotsalainen ja toinen lyhyt kyrillinen)
• Radio (Philips ORT7500) joka toimii paitsi radiona, niin myös tietokoneen äänentoistolaitteena, joka on liitetty koneeseen suuremman näytön analogisen äänilähdön kautta.
• Telakointiasema (Dell WD19TBS)
• Dynaaminen mikrofoni (Rode Podcaster) ja mikrofonivarsi (Rode PSA1+PSM1)
• Langaton kaulusmikrofoni (Rode Wireless Go II)
• Webkamera (Logitech Brio Stream) kiinnitettynä varteen (Elgato Multimount)
• Peilitön järjestelmäkamera (Canon EOS M50m2)
• Videokaappaustikku (Elgato CamLink)
• Videovalot (Elgato Keylight Air)
• Viherseinä (Blackstorm)
• Näyttövalo (Xiaomi Mi)
• Kuulokkeet (AKG K371)
• Virtakuutio
• Sähkösäätöinen pöytä, satulatuoli ja tavallinen toimistotuoli
• Näytönvarret
• Monitoimilaite (Canon MF635C)

Seuraavassa esittelen muutamia huomioita ja hyviksi kokemiani käytäntöjä työpisteeseeni liittyen. 

Näytöt

Ainakin itselleni ultraleveä näyttö on niin leveä, etten tarvitse normaalissa työskentelyssä toista näyttöä. Niinpä toinen näyttöni, joka on kiinnitetty näytönvarteen, on suurimman osan ajasta käännettynä pystyyn ja sivulle niin, ettei se häiritse näköalaa ikkunasta ulos. Käytän sitä aina opettaessani ja kokouksissa materiaalille, jota pitää jakaa verkkoon. Kun verkkoon jakaa koko näytön, näytön jakaminen menee yleensä oikein – olettaen, että jakaa oikean näytön, missä kyllä ihan säännöllisesti mokailen. 

Jaettavan sisällön näytössä on minusta oleellista, että sen kuvasuhde on 16:9 – siis sama, kuin esimerkiksi useimpien esitysgrafiikkaohjelmien laajakuvaisissa esityspohjissa. Muuten jaettavaan sisältöön ja tallenteisiin tulee ikävä musta palkki ylös ja alas. Optimi kompromissiresoluutio olisi varmastikin FullHD eli 1920 x 1080, mutta itselläni resoluutio on isompi, jotta hiiren siirtäminen näytöltä toiselle on helpompaa: molemmissa näytöissäni on sama pystyresoluutio.

Telakointiasema

Telakointiasema minulla on kahdesta syystä: se ensinnäkin mahdollistaa langallisen verkkoyhteyden siistin kytkemisen kannettavaan, minkä lisäksi se tekee USB-lisälaitteiden toiminnasta varmempaa. Päänäyttöni on samalla myös USB C -hubi, mutta jostain syystä osa USB-lisälaitteista katoili, jos ne kaikki oli kytketty näyttöön. Nyt kun setissä on myös telakointiasema, katoilua ei ole enää esiintynyt. Uskoisin, että tässä on taustalla se, että kun kannettava saa virtansa telakointiasemasta, riittää näytön USB-liitäntöihin liitetyille varmemmin riittävästi virtaa.

Telakointiaseman kanssa on ollut vähän säätöä. Periaatteessa molemmat näytötkin pitäisi voida kytkeä koneeseen telakan kautta, mutta jostain syystä telakan USB C -liittimeen kytketty näyttö aina välillä vilkkui oudosti. Nyt se on liitetty suoraan koneen USB C -liittimeen, ja vilkkuminen on loppunut. Telakointi edellyttää siis käyttötarkoituksesta riippuen 1-3 USB C -kaapelin kytkemistä – yhdellä kaapelilla toimii kaikki muu paitsi toinen näyttö ja ulkoinen medialevy. 

Mikrofoni 

Päämikrofonina on Roden Podcaster. Se on USB-liitäntäinen dynaaminen mikrofoni. Kondensaattorimikrofonilla äänenlaatu voisi olla himpun parempi, mutta tila- ja yksinkertaisuussyistä päädyin USB-liitäntäiseen malliin. 

Mikrofoni on kiinni mikrofonivarressa. Verkkokokousten aikana se sijaitsee yleensä missä sattuu, mutta luentojen ajaksi siirrän sen lähemmäksi suuta ja pöydän pintaa. Omien kokeilujeni perusteella silloin äänenlaatu on hieman parempi. Jos pidän luennon seisaaltaan tai satulatuolilta, varsi yltää hyvin myös pöydän reunan yli niin, että sen saa kuitenkin piiloon kuvasta. 

Jos käytän viherseinää, mikrofonina pitää käyttää Roden langatonta kaulusmikrofonia, koska tuo varressa oleva mikrofoni ei yllä siihen paikkaan, missä seison viherseinää käyttäessäni.

Pöytä ja tuolit

Helmasyntini on opetuksenkin aikana nojailla pöytään, jos istun normaalilla työtuolilla. Se aiheuttaa aika helposti mikrofonissa kuuluvia kolinoita, joten jos haluan oikein panostaa, istun satulatuolilla hieman kauempana pöydästä tai seison. Tässä sähkösäätöinen pöytä on monessakin suhteessa välttämätön: paitsi, että sillä voi säätää perustyöskentelykorkeuden oikeaksi, sillä voi säätää myös kameran korkeuden oikeaksi suhteessa siihen töllöttävään lehtoriin. Seistessä tai satulatuolilla vaihdan esitysdiat kauko-ohjaimella, etten kolise sitä tehdessä pöytään

Kamerat

Peruskäytössä käytän aina paikallaan olevaa Logitechin webbikameraa. Se on kiinni varressa, jolla sitä saa käännettyä melko vapaasti. Käytännössä kameraa joutuu kääntämään enemmän vain silloin, jos käytän vihertaustaa, joka pitää sijoittaa kulmapöytäni toiseen päähän, jolloin kameraa pitää kääntää vastaavasti. 

Jos työn alla on jotain, jossa kuvanlaadun pitää olla enemmän minttiä, käytän Canonin järjestelmäkameraa, jonka liitän koneeseen Elgaton videokaappaustikulla. Kuvanlaatu on selvästi parempi, mutta siinä näkyvät valitettavan hyvin myös kaikki ihohuokoset, näppylät ja partakarvat. 

Kuvausvalot ja näyttövalo

Kuvausvalot ovat hyödyllisiä juuri noiden näppylöiden ja muiden kasvojen ikävien yksityiskohtien näkökulmasta. Ne vähentävät varjoja ja saavat kasvot näyttämään edes hieman siedettävämmiltä. 

Elgaton valot on liitetty langattomaan verkkoon, joten niitä voi ohjata koneeseen asennetulla ohjelmistolla, jolla voi säätää värilämpötilaa ja valon voimakkuutta. Itse käytän värilämpötilana 5600 kelviniä, joka vastannee suunnilleen päivänvaloa. Voimakkuuden kanssa saa olla aika varovainen, ja siitä huolimatta huomaan usein näyttäväni aika puhkipalaneelta. 

Näyttövalo on minulle aika uusi tuttavuus, mutta olen ollut siihen ihan tyytyväinen: se valaisee mukavasti pöytäpinnan, minkä lisäksi se tuntuisi vähentävä silmien väsymistä ainakin pimeällä. Siitäkin voi säätää voimakkuutta ja värilämpötilaa.

Ääni 

Yleensä ääni kuuluu minulla tuosta radiosta, koska en viitsi esimerkiksi verkkokokouksissa istua kuulokkeet päässä. En ole ainakaan itse huomannut – enkä myöskään ole saanut palautetta siitä – että ääni olisi alkanut kiertää. 

Kuulokkeita käytän joskus musiikin kuunteluun ja aina silloin, kun editoin jotain ääni- tai videotiedostoa. Kuulokkeet on kytketty telakan kuulokeliittimeen, ja niiden äänenvoimakkuus säätyy koneen äänenvoimakkuussäädöillä. Tämä ei alun perin ollut näin, vaan kuulokeliitäntä alkoi toimia vasta intensiivisen telakan laiteohjelmiston päivittämisen jälkeen. 

Kalusteet

Työpöytä on kymmenisen vuotta vanha Ikean sähkösäätöinen kulmamallinen Galant, joka on pysynyt oikein hyvässä kunnossa. Ainoa miinus verrattuna nykyisiin pöytiin on se, ettei pöydän karamoottori tajua, jos jokin estää pöydän nousua tai laskua, vaan pahimmassa tapauksessa pöytä rymistää ylös tai ala esteistä piittaamatta. On kokeiltu, mutta onneksi ilman suuria vahinkoja. 

Työtuoleja minulla on kaksi. Perustyötuolina on Iskun Step+ korkealla selkänojalla ja suurimmalla mahdollisella istuinosalla, koska ahterinikin on aika suuri. Se tuli saksalaisen terveystuolin tilalle. Terveystuoli oli varmaan terveellinen, mutta minulla ei oikein riittänyt into jatkuvaan tasapainoiluun. Toinen työtuoli on Sallin Twin-satulatuoli. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa ja noidannuolen vaivatessa se on nappivalinta...

Ohjelmistot

Ohjelmistoina minulla käytössä kaikki Macin perusohjelmistot (siis MS Office, Adobe Creative Suite, Final Cut Pro jne.), joiden lisäksi voisin mainita Telestreamin Screenflown, joka on erittäin hyvä työkalu luentotallenteiden tekoon. Sillä pystyy tallentamaan kuvaa ja ääntä niin näytöiltä kuin esim. iOS-laitteistakin, ääntä mikrofoneista tai tietokoneen äänestä jne. Screenflowlla voi myös kätevästi editoida tallenteita ja viedä niitä moneeen eri formaattiin. Kuvan- ja äänenlaatu on erittäin hyvä verrattuna esim. yliopiston tarjoamaan Screen-Cast-O-Maticiin.

Muuta

Työpisteessä on muutamia minusta ihan hyödyllisiä pikkuyksityiskohtiakin. Molemmat näytöt ovat pöydässä kiinni näyttövarsissa, ja leveämmän näytön alle on näin saatu tila Ikean Elloven -näyttötasolle, jonka laatikoissa on kaikenlaista säännöllisesti tarvittavaa pikkutavaraa. 

Näyttötason ja näytönreunan välissä on geelitäytteinen rannetuki, joka vaimentaa täysin näytön pienen heilunnan, joka ainakin minua häiritsi - varren jousta ei saanut niin tiukaksi, ettei näyttö olisi heilunut, ja näyttö heilui kirjoittamisen tahtiin myös omassa varressaan. 

Pöydän suojana ja hiirimattona on melko leveä "pöytämatto", joka on aitoa vegaanin nahkaa. Olen tykännyt siitä monessakin mielessä: se ehkä vähän pehmentää näppäimistötuntumaa, minkä lisäksi hiiren käyttö on mukavaa, kun hiirimattoa on riittävästi.

Pöydällä olevasta virtakuutiosta saa kätevästi virtaa milloin mihinkin tarpeeseen - esimerkiksi tabletin lataamiseen tai vaikka joskus tarvittavalle ylimääräisen kannettavan virtalähteelle. Lisäksi siinä on pari USB-pistoketta - kännykälle minulla on Ikean näyttötasoon kiinnitetty "kiinteä" latausjohto. Virtakuutio on pöydän pinnassa kiinni pienellä velcropalalla, koska muuten se tuntui ajelehtivan ja putoilevan.

Monitoimilaitteeni keskeisin käyttötarkoitus on skannaus. Jos mahdollista, en säilytä mitää paperilla, vaan skannaan ne aina digitaaliseen muotoon ja arkistoin pilveen. Jostain syystä meillä ei voi vielä allekirjoittaa gradulausuntoja sähköisesti, joten ne pitää tulostaa, allekirjoittaa ja skannata - tai käyttää omatekoista "digitaalista allekirjoitusta".

Pöydällä näytön alareunan alla on isolla näytöllä varustettu digitaalikello. Olen tottunut vilkuilemaan siitä, kuinka paljon esim. luentoaikaa on jäljellä. Muualtakin ajan kulumisen näkisi, mutta tuosta aikaa on nopein vilkaista. 

Koska asun kaksiossa, työpisteeni on makuuhuoneessa, ihan sängyn vieressä. Tämän suhteen yksi parhaita hankintoja on ollut pöydän reunaan kiinnitettävä pieni sermi, joka toisaalta ikään kuin rajaa työtilan, mutta ennen kaikkea peittää näkyvyyden työpisteelle sängyssä maatessa. Tämä on kämpässäni noudattamani spaces-ajattelun mukainen ratkaisu. Ideana on siis se, että vaikka kämppäni on pieni, siellä on selkeät alueet eri toiminnoille: työnteolle, nukkumiselle, syömiselle, rentoutumiselle jne. 

Tällaista tällä erää. Edelleen saa kysyä ja kommentoida. 

Mobiilin hybridiopettajan EDC

EDC = Everyday carry, joka päivä mukana kuljetettava varustus

Mobiilista ja monipaikkaisesta työstä on puhuttu jo yli vuosikymmenen ajan, mutta vasta koronapandemian pakottama digikolmiloikka on tehnyt siitä todellisuutta yhä useammalle. Itse innostuin tällaisesta työnteon tavasta jo keväällä 2011, kun kävin Microsoftin Suomen toimistossa tutustumassa heidän uusiin työtiloihinsa ja työnteon tapaansa. 

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana olenkin kehitellyt itselleni mielestäni aika toimivan tavan hoitaa työni niin aika- ja paikkariippumattomasti kuin mahdollista. Tämä edellyttää tietynlaisia työnteon prosesseja ja tietynlaisia työvälineitä. Ajattelin nyt kertoa lyhyesti omista kokemuksistani mm. liittyen meillä yliopistolla meneillään oleviin erilaisiin työnteon ja opetuksen kehittämishankkeisiin. 

Aloitetaan prosesseista. Ehkä keskeisin asia tähän liittyen on se, että tieto, jota työssä tarvitaan, on aina saatavilla. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että säilytän kaiken, mitä luvallisesti voi, pilvipalvelussa. Itse käytän sekä Microsoftin O365-pilveä että Applen iCloudia. 

Molemmilla on puolensa: O365-pilvi toimii hyvin yhteen muiden paketin sovellusten (Office, Teams jne.) kanssa, Applen pilvi taas on iOS-maailmassa elävälle monessa suhteessa pakollinen. Lisäksi esim. suurten luentotiedostojen käyttö on sen kautta varmempaa varsinkin esitystilanteessa. Ne tiedot, joita ei saa laittaa pilveen (mm. henkilötiedot ja muut arkaluonteiset tiedot), minulla on ”sallituilla” palvelimilla, jonne saa yhteyden esim. samballa.

Olen ollut Mac-käyttäjä jo yli 20 vuotta, joten oma ”mobiilin hybridiopettajan EDC” -settini on rakennettu Apple-maailmassa, mutta saman voi aivan hyvin toteuttaa myös Windowsilla tai Linuxilla. Joka päivä mukana kulkevaan varustukseeni kuuluvat: 

• Kannettava tietokone (Apple Macbook Pro, ympärillä kovamuovinen suoja)
• Virtalaite (USB-C, ei siis koneen alkuperäinen)
• Ulkoinen näppäimistö ja hiiri
• Ulkoinen lisänäyttö (Asus ZenScreen MB14AC)
• Puhelimet (iPhoneja, toinen oma ja toinen työpuhelin)
• Tabletti (iPad Pro) ja siihen näppäimistö (Apple Magic Keyboard)
• Kokousmikrofoni-kaiutin (Jabra Speak 710)
• Kuulokkeet (Jabra Evolve2 85 ja Airpods Pro)
• Lisäkamera (Logitech Brio Stream)
• Lisävalo (QuadraLite MiLed RGB 198)
• Jalustoja (BlackEye ja Ulanzi, molemmat standardikierteellä)
• Kannettavan tietokoneen teline (ErgoWork X1)
• Muistikirjakansio, muistikirja, luentolehtiö, kulmalukkokansio
• Yksityisyyssuoja
• Hiirimaton ja mikrokuituliinan yhdistelmä
• Kyniä, kumi ja teroitin
• Esittäjän kauko-ohjain
• Erilaisia kaapeleita ja sovittimia
• Reppu (db the Ramverk 26)

Mukana kannettava varustus on määrittynyt itse ajan kuluessa tunnistamieni käyttötapausten mukaan. Näitä käyttötapauksia ovat esimerkiksi.

Nopea sähköpostin luku tai muu pikkuasia

Tähän käytän useimmiten puhelinta, mutta jos odotettavissa on vähän pidemmän postin kirjoittaminen, käytän tablettia. 

Osallistuminen verkkokokoukseen

Reissussa ollessa perusvalinta verkkokokoukseen osallistumiseen on tabletti, jossa niin Zoomit, Teamsit kuin eTuvetkin sujuvat yleensä mallikkaasti ja helposti, kun verkkoyhteys on tarjolla laitteessa itsessään. Kuulokkeina käytän näissä Airpodeja, mutta jos mikrofonin voi valita erikseen, valitsen mikrofoniksi iPadin mikrofonit, koska niiden äänenlaatu on parempi.

”Työnteko-medium”

Tämä tarkoittaa siis sitä, että minulla on vaikka tunti aikaa jossain paikassa tai istun junassa niin, että ajan voi käyttää työntekoon. Tällöin käytän pelkkää kannettavaa ja yleensä myös vastamelukuulokkeita, joista ei kuitenkaan välttämättä kuulu mitään – ne vain vähän vaimentavat ympäristön ääntä. Tarvittaessa näytölle yksityisyyssuoja. 

Verkkoyhteyden muodostan yleensä langattomalla verkolla (jos olen paikassa, jossa on minulle käytössä oleva suojattu verkko) tai koneessa kaapelilla kiinni olevan puhelimen kautta. 

Verkkoluennon pito tai pidempi työpätkä

Jos aikaa on enemmän tai tehtävä työ on jotenkin monimutkaisempaa – esimerkiksi verkkoluennon pitoa - virittelen käyttöön mobiilin työpisteen. Siinä kannettava tietokone on omassa telineessään (näyttö nousee ergonomisemmalle korkeudelle ja mm. kamera on suunnilleen silmien tasalla), vieressä on mukana kulkeva erillinen näyttö (jolta siis voi ongelmitta jakaa esim. luentoesityksen) ja käytössä on ulkoinen näppäimistö ja hiiri.

Jos pöytätilaa on riittävästi (arvioisin, että noin 120 x 60 cm tila on sopiva) ja ergonomia on muutenkin kunnossa, tällä setillä voi aika ongelmitta tehdä pitkänkin työrupeaman melkein missä vain ilman, että homma menee kovin hankalaksi. Pieniä kompromisseja esim. kotityöpisteeseen verrattuna tietenkin pitää tehdä, mutta ne kyllä kestää. 

Applen uusien kannettavien kamerat ja mikrofonit ovat esimerkiksi verkkoluennon pitoon erittäin hyviä. Joskus jossain pimeässä loukossa käytän lisävaloa, mutta yleensä edes sitä ei tarvita. Jos mahdollista, käytän sekä koneen kaiuttimia että mikrofoneja, aina kuitenkin ainakin mikrofoneja, joissa äänenlaatu on erinomainen. 

Lisänäyttö tulee koneeseen kiinni USB-C-kaapelilla, jonka kautta se saa myös virtansa. Siinä on kiinnitystä varten standardikierre, joten näytön jalustana toimii jompikumpi jalustoista. Jos niille on muuta käyttöä, näytön saa pystyyn myös sen suojasta taiteltuun telineeseen. 

Hybridiopetus tai -kokous

Tässä perusvarustus on sama kuin edellä, mutta lisäksi otan käyttöön lisäkameran, jolla tarvittaessa saa etäosallistujille näkymään läsnäosallistujat ja kokouskaiuttimen, jolla läsnäosallistujien puheen saa kuulumaan etäosallistujille. 

Kameran kiinnitän pidempään näytönvarsista, konferenssikaiutin on yleensä Bluetooth-yhteydellä kiinni koneessa. 

Kaikki mukana kuljetettava tavara mahtuu aika mukavasti 26 litran reppuun, joka toki sitten painaa jonkin verran. Olen sen kuitenkin ainakin tähän saakka aina jaksanut kantaa – varsinkin Jyväskylässä, jossa liikun yleensä pyörällä, jossa on kori. Mitään muuta reppuun ei sitten oikein enää mahdukaan, joten minulla on aina repussa mukana pieneen kokoon taittuva nylon-kassi, jota käytän mm. silloin, jos käyn työmatkalla kaupassa tai joudun kuljettamaan jotain muuta tavaraa. 

Jabran suuria kuulokkeita käytän itse asiassa todella harvoin, ja olenkin harkinnut, että vaihtaisin niiden tilalle lisävirtalähteen niitä tilanteita varten, kun esimerkiksi puhelimista tai tabletista alkaa virta vähentyä eikä pistorasioita ole tarjolla. Toisaalta Jabrat ovat suljettuina vastamelukuulokkeina hyvät ulkoisen maailman poissulkemiseen, minkä lisäksi on toki myönnettävä, että niiden mikrofonikin on hyvä. 

Tässä setissä on mukana siis aika paljon teknologiaa. Ennen koronaa käytin hieman erilaista reppua (sellainen "taktinen" malli), johon tämäkin tavaramäärä mahtuisi, mutta jossa sitä ei saisi niin hyvää järjestykseen, vaan jokin asia olisi todennäköisesti aina kateissa. 

Isompi reppu olisi hyvä siinä mielessä, että tähän reppuun ei ainakaan kovin helposti mahdu yön yli -reissuja varten vaihto(alus)vaatteista ja perushygienitarvikkeista kehittelemäni matkanesessääri. Ajatus tällä hetkellä on, että jos sellaisen mukana kuljettamiseen on tarvetta, pakkaan sen pieneen lisätaskuun, jonka sitten kiinnitän repun päälle noilla lisähakasilla ja PALS-levyisillä nauhakujilla. 

Kun sitten tulen kotiin, nappaan repusta kannettavan ja liitän sen USB-C-telakkaan, jolloin käytössä on normaali ergonominen työpiste kaksine näyttöineen, kameroineen, mikrofoneineen, äänijärjestelmineen jne. Näppäimistöt (suomalainen ja kyrillinen), hiiri ja kosketuslevy minulla on kotona erikseen, koska haluan minimoida riskin, että unohdan jotain kotiin, kun sen pitäisi olla mukana... 

Tällaisella setillä siis tämä hybridiopettaja menee tällä hetkellä. Kommentit ja kehittämisehdotukset ovat tervetulleita.

Ukrainan sotaa käydään myös digitaalisesti

(Kirjoitus on julkaistu Keski-Suomen Maanpuolustajan numerossa 1/2022) 

Voit kuunnella tekstin alla olevassa upotuksessa.

Panu Moilanen · Ukrainan sotaa käydään myös digitaalisesti

Venäjän aloitettua laajan hyökkäyksen Ukrainaan julkisuudessa on puhuttu siitä, että odotetut kyberiskut ja laajamittainen informaatiosodankäynti eivät juurikaan ole olleet osa Venäjän sodankäyntiä. Jotkut ovat tästä jo päätelleet, ettei näillä taistelutilan uusilla ulottuvuuksilla sittenkään ole sellaista merkitystä kuin on uskottu, vaan sodat ratkaistaan jatkossakin perinteisesti maalla, merellä ja ilmassa. Onko näin? 

Ei ole. Informaatiosodankäynti on ollut tärkeä osa myös Ukrainan sotaa – informaatiotilaa on länsimaissa hallinnut Ukraina. Ehkä keskeisin syy tälle on se, että meille länsimaalaisille on selvää, kuka on hyökkääjä ja sitä kautta sodan paha osapuoli. 

Ukrainan viestintä hyödyntää tilannetta taitavasti: ukrainalaiset kertovat meille johdonmukaisesti omaa kertomustaan ja vetoavat tunteisiimme. Niin kuuluu tehdäkin, ja myös Suomi toimi samoin esimerkiksi talvisodan aikana. Ero talvisotaan on kuitenkin siinä, että verkottuminen ja teknologian kehittyminen ovat tehneet viestinnästä huimasti tehokkaampaa ja tavoittavampaa.

Venäjän informaatiosodankäynti lännessä on ollut vaisua. Ei ole mitenkään mahdotonta, että itärajan takana on laskettu, ettei nykyisessä informaatiotilan taistelutilanteessa kannata tuhlata resursseja turhaan taisteluun totuutta, ylivoimaista vihollista ja yleistä mielipidettä vastaan. Venäjän sisällä informaatiosotaa on sen sijaan käyty senkin edestä.

Venäjä kertoo Venäjällä ja venäläisille Ukrainan sodasta aivan omaa tarinaansa. Ukrainan sota kuvataan sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi, jonka tavoitteena on vapauttaa Ukraina ja puhdistaa se natseista. Tarina uppoaa otolliseen maaperään: tarinan kertominen on aloitettu jo vuosikymmen sitten, ja nyt ollaan kertomuksen huippukohdassa, jossa sankarilliset venäläisjoukot ovat saapuneet vapauttamaan veljeskansan.

Meillä länsimaissa hämmästellään usein venäläisten tietämättömyyttä ja hyväuskoisuutta. On kuitenkin hyvä muistaa, että venäläinen yhteiskunta on aivan erilainen kuin länsimaiset yhteiskunnat. Me suomalaiset pidämme perusoikeuksiamme – esimerkiksi sananvapautta – itsestäänselvyyksinä, ja samalla tavoin vapaa ja moni-ilmeinen media on oleellinen osa elämäämme. Lisäksi olemme kielitaitoisia ja käytämme laajasti mm. erilaisia verkon palveluita. Tämä ei ole tilanne Venäjällä. 

Venäjä on autoritäärinen diktatuuri, ellei jopa tyrannia. Sananvapauden kaltaisia perusoikeuksia ei ole, ja vapaan median toimintaa on tukahdutettu jo pitkään. Ukrainan sodan alettua viimeisetkin vapaammat viestimet ovat joutuneet lopettamaan toimintansa tai mukautumaan valtion sanelemaan viestintälinjaan. Viranomaiset esimerkiksi sulkivat radiokanava Ekho Moskvyn ja nettitelevisiokanava Dozdin. Yhteiskuntakriittinen Novaja Gazeta -lehti taas on ”sopeuttanut toimintaansa” uusia olosuhteita vastaavaksi.

Käytännössä uudet olosuhteet tarkoittavat sitä, että Venäjällä on otettu käyttöön täysimittainen sotasensuuri. Maaliskuun alussa Venäjän duuma hyväksyi lain, jonka mukaan ”väärän tiedon” levittäminen Venäjän Ukrainassa käymästä sodasta on rikos, josta voidaan tuomita jopa 15 vuodeksi vankeuteen. Oikean ja väärän tiedon rajan määrittelee Venäjän oikeuslaitos, ja mm. sanan ”sota” käyttö kiellettiin Ukrainan sodasta puhuttaessa. Laki kieltää myös hallinnon vastaiset mielenosoitukset, jotka Venäjällä on perinteisestikin tukahdutettu väkivaltaisesti.

Pääosa venäläisistä elää eräänlaisessa informaatioumpiossa. Vieraiden kielten osaaminen ei ole läheskään yhtä yleistä kuin esimerkiksi Suomessa, ja neljälle viidestä venäläisestä keskeisin tietolähde on televisio, joka on täysin Kremlin vallanpitäjien vallassa ja kontrolloima. Esimerkiksi Venäjän ykköskanavan pääuutislähetyksen katsominen on hämmentävä kokemus – niin vääristynyt rinnakkaistodellisuus siellä on luotu.

Internetissä venäläiset ovat jo aiemminkin käyttäneet pääasiassa omaa ”venäläistä Internetiään”, joka rakentuu venäjän kielen ja kulttuurin sekä mm. Venäjän omien sosiaalisen median palveluiden – esimerkiksi Yandexin ja VKontakten – varaan. Lännessä yleisiä palveluita taas on käyttänyt vain vähemmistö, ja nyt heidänkin pääsynsä noihin palveluihin – siis esimerkiksi Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin – pyritään estämään teknisesti.

Kybermaailmassakin Venäjä on toteuttanut teknisiä operaatioita, vaikka ne ovat jääneet melko vähälle huomiolle. Jo pari viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainassa alkoi esiintyä tuhoisia haittaohjelmia, joista osa levisi myös Baltian maihin. Ukraina on kuitenkin yksi Euroopan IT-suurvaltoja, joten haittaohjelmien aiheuttamat vahingot jäivät ilmeisesti melko vähäisiksi. 

Venäjän tulevat kybermaailman toimenpiteet ovat arvoitus. Vladimir Putin on useaan otteeseen uhannut länsimaita ”ennen kokemattomilla vastatoimilla”. Jotkut ovat liittäneet tämän esimerkiksi taktisen ydinaseen käyttöön, mutta todennäköisempää on esimerkiksi länttä vastaan suunnattujen kyberhyökkäysten toteuttaminen.

Venäjä on jo pitkään valmistellut mahdollisuutta eristää ”Venäjän Internet” teknisesti globaalista Internetistä. Joidenkin arvioiden mukaan tällaisen eristämisen tavoitteena voisi olla myös suojata Venäjään sen omien kyberhyökkäysten vaikutuksilta – kyberuhat kun eivät juuri kunnioita valtioiden rajoja. 

Maaliskuun alussa Venäjällä annettiin määräys, jolla venäläisen verkkosektorin eristämistä muusta maailmasta alettiin selvästi valmistella. Tätä kirjoitettaessa Venäjän laajamittaisia kyberhyökkäyksiä Ukrainan sotaan liittyen ei vielä ole koettu, mutta ei ole mahdotonta, että niitä olisi tulossa. Toteutuessaan niillä voi olla huomattavia vaikutuksia myös meidän suomalaisten arkeen.