Suomen idea?

Tämä kirjoitus on kirjoitettu alun perin erästä kurssia varten. Pelastaakseni sen pöytälaatikon kadotukselta julkaisen sen nyt tässä blogissani.

Me suomalaiset pidämme Suomea itsestäänselvyytenä. Monille onkin varmaan yllätys, että käsitteellisesti Suomi ja suomalaisuus ovat saaneet muotonsa vasta viimeisten parin sadan vuoden aikana – itsenäistä Suomeakaan ei olisi syntynyt ilman fennomaaneja, jotka 1800-luvulla jatkoivat edellisvuosisadan fennofiilien työtä ja alkoivat luoda valtiota nimeltä Suomi ja sen kansaa, suomalaisia. Mistä Suomessa ja suomalaisuudessa oikeastaan on kysymys?

Suomen ja suomalaisuuden tarinalla – tai Suomen idealla – on hyvin perinteinen perusta. Suomalaisuuden on kuvattu olevan koskematonta luontoa, pohjoisuutta, muille käsittämätöntä kieltä ja ankaraa taistelua omasta asemasta ja olemassaolosta. Suomea ja sen tarinaa on siis pitkään rakennettu hyvin perustavaa laatua olevista ja pysyvistä lähtökohdista. Modernin Suomen rakennusaineet ovat kuitenkin abstraktimpia – moderni Suomi rakentuu arvoista, arvostuksista ja asenteista.

Omasta mielestäni modernin Suomen idea rakentuu neljän peruskiven varaan. Nämä peruskivet ovat vapaus, liberaali demokratia, osaaminen ja yhteisyys. Nämä peruskivet ovat monessa suhteessa ohjanneet Suomen kehitystä ja suomalaisten elämää jo aiemminkin, mutta Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi niitä on syytä kirkastaa ja terävöittää.

Suomen ideassa tärkeintä on vapaus. Vapautta voidaan tarkastella monella eri tasolla: olemme itsenäisenä kansakuntana vapaita, mutta tätäkin tärkeämpää on se, että meistä jokainen on yksilönä vapaa. Vapaa tekemään elämäänsä liittyviä valintoja, vapaa ajattelemaan ja vapaa ilmaisemaan itseään. Vapauteen liittyy kuitenkin aina myös vastuu, ja vapauden säilyttäminen edellyttää vastuunkantoa. Meidän tulee siis kantaa vastuu vapaudestamme: tekemistämme valinnoista, puheistamme ja teoistamme. Yksilötason vapauden ja vastuun tasapaino takaa myös yhteisön ja yhteiskunnan vapauden ja vastuun tasapainon – ja sitä kautta vapauden säilymisen. Nykyisenä yksilöllistymisen aikakautena vapauden ja vastuun välisen tasapainon korostaminen onkin erityisen tärkeää.

Vapauden toteutumisen yhteiskunnassa takaa mielestäni parhaiten liberaali demokratia yhteiskuntajärjestyksenä. Liberaalissa demokratiassa kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon yhteisistä asioista ja elää elämäänsä valitsemallaan tavalla. Keskeistä on se, että niin kauan kuin yksilön valinnat eivät aiheuta vahinkoa toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle, niihin ei tule yhteiskunnan taholta lähtökohtaisesti puuttua, mutta kylläkin pyrkiä takaamaan yhden- ja tasavertaisuus yksilön valinnoista riippumatta. Esimerkki tästä on sukupuolineutraali avioliittolaki, jonka voimaantulon myötä Suomi jälleen vankensi asemaansa maailman edistyksellisten liberaalien demokratioiden joukossa. Se on ainoa oikea tie myös tulevaisuudessa: Suomen pitää rohkeasti näyttää muiden Pohjoismaiden kanssa tietä ja kertoa siitä myös muille.

Yhteiskunnan ylläpito, säilyminen ja kehittäminen edellyttävät riittäviä resursseja. Suomessa keskeisin resurssi tähän on osaaminen. Suomen idean keskeisen osan tuleekin olla osaamisen jatkuva kehittäminen. Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa ilman suomenkielistä koulutusta ja yhtä maailman parhaista koulutusjärjestelmistä. Suomen ja suomalaisten osaamisen varmistaminen edellyttääkin myös jatkossa merkittäviä panostuksia opetukseen niin muodollisessa koulutuksessa kuin esimerkiksi kolmannella sektorillakin ja myös uusissa, moderneissa oppimisen ja kehittymisen yhteisöissä.

Suomen itsenäisyyden alkuvuosien köyhällä yhteiskunnalla ja sodista toipuvalla raajarikko-Suomellakin oli halua ja varaa tehdä merkittäviä panostuksia koulutukseen. Mielestäni onkin käsittämätöntä, että kun Suomi nyt on vauraampi kuin koskaan, perustellaan koulutukseen kohdistuvia jättileikkauksia taloudellisilla syillä. Kyse on todellisuudessa ennen kaikkea siitä, mitä pidetään tärkeänä – katsotaanko osaamisen ja koulutuksen kuuluvan Suomen ideaan ja olevan osa maamme menestystä.

Loppujen lopuksi Suomen idea tiivistyy mielestäni ajatukseen yhteisyydestä. Meillä suomalaisilla on yhteinen historia, yhteinen isänmaa ja yhteinen tulevaisuus. Olisi tärkeää, että meillä olisi näiden lisäksi myös yhteiset perusarvot, yhteinen vastuu ja yhteinen näkemys siitä, mitä Suomi on ja mihin se on menossa. Yhteisyys tarkoittaa myös sitä, että Suomesta ja suomalaisista huolehditaan yhdessä: vakautemme ja kehityksemme taustalla on se tosiasia, että ajatus yhteisyydestä on ohjannut suomalaista toimintaa ja taannut sellaisen perusturvallisuuden, joka on mahdollistanut kaikille oman vapauden, mutta toisaalta myös vastuunkannon.

Maailma ja Suomi ovat muuttuneet ratkaisevasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Elämme nyt epävarmemmassa ja monimutkaisemmassa maailmassa kuin koskaan ennen. Ei olekaan ihme, että moni tuntee itsensä pieneksi ja jopa pelkää. Tällaisessa tilanteessa vertaisten tuella ja yhteisyydellä on tärkeä tehtävä: luoda yhteisöllisyyttä ja turvaa. Ne takaavat Suomen menestyksen myös tulevaisuudessa. Se on Suomen idea.