Mahdollisesti Nybergin avautumisesta inspiroituneena puolustusministeri Jussi Niinistökin tarttui aiheeseen puhuessaan valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla. Hänen mukaansa ”reservikarkurit nakertavat järjestelmämme uskottavuutta” eivätkä siksi ”ansaitse arvostustamme”. Puolustusministeri siis käytti merkittävän osan ajasta yhdessä maamme arvokkaimmista tilaisuuksista puhumalla ongelmasta, joka ei ole ongelma. Sekä Nyberg että Niinistö ammuskelivat olematonta maalia olemattomilla rintamilla.
Varusmiespalvelus ja siviilipalvelus ovat samanarvoisia mahdollisuuksia asevelvollisuuden suorittamiseen. Siviilipalvelukseen voi hakeutua, jos oma vakaumus estää suorittamasta varusmiespalvelusta. Siviilipalvelus perustuu omantunnon ja mielipiteen vapauteen, jota maassamme turvaa perustuslaki, ja jonka turvaamiseen Suomi on sitoutunut myös ihmisoikeussopimuksilla. Vakaumus ja mielipiteet voivat ajan kuluessa myös muuttua – suuntaan jos toiseenkin. Onkin erikoista, että puolustusministeri päätyy julkisesti arvostelemaan perusoikeuksiaan käyttäviä kansalaisia. Myös maan suurimman maanpuolustusjärjestön toiminnanjohtajan olisi kannattanut miettiä hetki ennen enterin painamista.
Keskustelu jatkui kuun lopussa Helsingin Sanomissa, kun Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg muistutti ilmiön mittasuhteista: ”Suomessa on noin 900 000 puolustusvoimien koulutuksen saanutta, ja sodanajan vahvuutemme on noin 230 000, joten siitä voi aika helposti päätellä, että tällä asialla ei ole volyymiltään meille mitään merkitystä.”
Niin. Vuonna 2016 reservistä erosi 0,07 %. Siis seitsemän prosentin sadasosaa. Samana vuonna muutti ulkomaille yli kaksikymmenkertainen määrä reservi-ikäisiä suomalaismiehiä. Nakertaako myös tämä hallitsematon maastamuutto järjestelmämme uskottavuutta? Olisiko syytä panna rajat pian kiinni?
Lakien ja lukujen lisäksi unohtui myös ehkä tärkein maanpuolustukseen liittyvä seikka. Maanpuolustus ei ole pelkkää sotilaallista maanpuolustusta. Suomessa on jo vuosikymmeniä ollut käytössä kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli. Kriisitilanteessa myös siviilipalveluksen suorittaneet ja nyt rintamakarkureiksi leimatut reservistä eronneet ovat velvollisia osallistumaan maanpuolustuksellisiin tehtäviin esimerkiksi terveydenhuollossa tai väestönsuojelussa. Nykymaailmassa tällaista siviilikriisinhallintaa vaativat tapahtumat ovat sotilaallista kriisiä selvästi todennäköisempiä. Me suomalaisetkin saimme tästä muistutuksen, kun turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2015.
Rintamakarkurit-debatista on syytä ottaa opikseen. Ensinnäkin kannattaa pitää mielessään yksi somen kultaisista säännöistä: mieti, ennen kuin julkaiset. Se säästää monelta harmilta. Vieläkin oleellisempaa on muistaa, että asioilla on monta puolta. Maailma ei ole mustavalkoinen. Sotilaallisen maanpuolustuksen tärkeyttä tai maailman parhaaksi kynnysasejärjestelmäksi kutsutun yleisen asevelvollisuutemme merkitystä ei ole syytä kyseenalaistaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö muut tavat kantaa vastuuta maamme turvallisuudesta ja yhteiskuntamme toimivuudesta olisi yhtä tärkeitä. Me suomalaiset olemme yhdessä päättäneet, että siviilipalvelus on yksi näistä tavoista. Ja hyvä niin.
PANU MOILANEN
Keski-Suomen reservipiirien tiedostustoimikunnan puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti